Valkokultasormuksen kellertyminen ei ole vika, vaan materiaalin luonnollinen ominaisuus. Puhdasta valkokultaa ei ole olemassa; se on aina seos, jossa keltakullan sekaan on lisätty vaaleita metalleja. Kirkkaan valkoinen, peilimäinen pinta saadaan aikaan ohuella rodium-pinnoitteella, joka kuluu käytössä pois.
Mitä valkokulta todellisuudessa on?
Kaikki kulta on luonnostaan keltaista. Valkokulta on kultaseos, jossa puhtaan kullan (24k) joukkoon sekoitetaan metalleja, kuten palladiumia, hopeaa tai sinkkiä, jotka vaalentavat seoksen väriä. Yleisimmin käytetyissä 14k ja 18k valkokultaseoksissa on edelleen 58,5 % tai 75 % puhdasta keltakultaa. Tämän vuoksi valkokultaseoksen luonnollinen väri on lämpimän harmahtava tai vaaleankeltainen – ei koskaan puhtaan valkoinen.
Vaikka tämä luonnollinen sävy voi olla kaunis, se ei vastaa sitä kirkasta ja viileää sävyä, jonka useimmat yhdistävät valkokultaan. Tässä kohtaa kuvaan astuu valkokullan rodinointi.
Mikä on rodinointi ja miksi sitä tarvitaan?
Rodinointi on elektrolyyttinen pinnoitusprosessi, jossa valkokultakorun pinta päällystetään ohuella kerroksella rodiumia. Rodium on platinametallien ryhmään kuuluva kova, kestävä ja kirkkaanvalkoinen jalometalli.
Pinnoite palvelee kahta tarkoitusta:
- Väri: Se antaa sormukselle sen tunnusomaisen kirkkaan, viileän valkoisen ja peilimäisen kiillon.
- Suoja: Rodiumkerros suojaa alla olevaa kultaseosta naarmuuntumiselta ja kulumiselta.
Ilman rodinointia valkokultasormus näyttäisi huomattavasti himmeämmältä ja kellertävämmältä. Pinnoite on siis olennainen osa useimpien markkinoilla olevien valkokultakorujen viimeistelyä.
Miksi ja miten nopeasti rodiumpinta kuluu?
Rodinointi on vain mikrometrien paksuinen pintakerros. Se kuluu vääjäämättä pois arjessa tapahtuvan hankauksen myötä. Sormen ja sormuksen välinen liike, käsien pesu, esineisiin osuminen ja jopa vaatteiden materiaalit kuluttavat pintaa hitaasti mutta varmasti.
Kulumisnopeus on täysin yksilöllinen ja riippuu elämäntyylistä:
- Aktiivinen käyttö: Jos teet käsilläsi töitä, harrastat kuntosalilla tai käsittelet usein kemikaaleja (myös käsidesiä), pinnoite voi kulua puhki jo puolessa vuodessa tai vuodessa.
- Normaali käyttö: Toimistotyötä tekevällä, joka riisuu sormuksen kotitöiden ajaksi, pinnoite kestää tyypillisesti 1–3 vuotta.
- Vähäinen käyttö: Juhlakoruna käytettävässä sormuksessa pinnoite voi säilyä moitteettomana vuosikausia.
Kuluminen näkyy ensimmäisenä sormuksen pohjassa, joka on eniten kosketuksissa pintojen kanssa. Sieltä paljastuu valkokullan oma, lämpimämpi sävy.
Miten valkokullan rodinointi tehdään ammattilaisella?
Sormuksen uudelleenrodinointi on tarkka, monivaiheinen prosessi, jonka vain ammattitaitoinen kultaseppä voi tehdä oikein.
- Tarkastus ja puhdistus: Ensin sormus tarkastetaan kulumien, naarmujen ja kivien istutusten varalta. Tämän jälkeen se puhdistetaan perusteellisesti ultraäänipesurissa liasta ja rasvasta.
- Hionta ja kiillotus: Vanhan rodiumpinnoitteen rippeet ja kaikki pinnan naarmut hiotaan ja kiillotetaan pois. Tämä on prosessin tärkein vaihe, sillä täydellisen sileä ja puhdas pinta on edellytys kestävälle ja tasaiselle pinnoitteelle.
- Sähkökemiallinen rasvanpoisto: Juuri ennen pinnoitusta sormus upotetaan vielä sähkökemialliseen puhdistusliuokseen, joka poistaa viimeisetkin epäpuhtaudet.
- Pinnoitus: Sormus upotetaan rodiumkylpyyn, jonka läpi johdetaan sähkövirta. Tämä saa rodium-ionit kiinnittymään tiukasti sormuksen pintaan.
- Viimeistely: Lopuksi sormus huuhdellaan ja kuivataan huolellisesti. Lopputuloksena on jälleen uudenveroinen, kirkkaanvalkoinen ja kiiltävä sormus.
Valkokullan rodinoinnin hinta
Rodinoinnin hinta kultasepällä vaihtelee tyypillisesti, mutta on usein noin 50–100 euroa. Hintaan vaikuttaa eniten sormuksen kunto: syvien naarmujen poistaminen vaatii enemmän hiontaa ja kiillotustyötä, mikä nostaa kustannuksia. Hinta ei siis muodostu pelkästään materiaalikulusta, vaan pääasiassa ammattilaisen tekemästä pohjatyöstä, joka takaa laadukkaan ja kestävän lopputuloksen. Samalla kultaseppä yleensä tarkistaa kivien istutukset, mikä on tärkeä osa korun säännöllistä huoltoa.
Onko olemassa valkokultaa, jota ei tarvitse rodinoida?
Kyllä on. Markkinoilla on myös niin sanottuja palladium-valkokultaseoksia. Näissä seoksissa on korkea pitoisuus palladiumia, mikä tekee seoksesta luonnostaan vaaleamman ja harmahtavamman, ei niin kellertävän. Tällainen sormus ei välttämättä vaadi rodinointia, ja sen pinta säilyttää värinsä kulumisesta huolimatta. Sävy on kuitenkin pehmeämpi ja harmaampi kuin rodiumilla pinnoitetun korun kirkas valkoisuus. Oikean korumateriaalin valinta onkin keskeinen osa, kun harkitaan sormuksen teettämistä.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko rodinointi vahingoittaa timantteja tai muita jalokiviä?
Ei. Prosessi on täysin turvallinen koville jalokiville, kuten timanteille, safiireille ja rubiineille. Sen sijaan huokoiset tai pehmeät kivet, kuten helmet, opaalit, smaragdit tai turkoosit, vaativat erityistä varovaisuutta. Ammattitaitoinen kultaseppä osaa suojata nämä kivet tai tarvittaessa irrottaa ne ennen työn aloittamista.
Kuinka kauan sormuksen rodinointi kestää?
Itse pinnoitusprosessi on nopea, mutta koko huolto vaatii aikaa. Koska työ sisältää perusteellisen puhdistuksen, kiillotuksen ja ammattilaisen tarkastuksen, sormus on yleensä kultasepällä muutamasta päivästä viikkoon, riippuen sepän työjonosta. Pelkkä pinnoitus on vain pieni osa laadukasta huoltokokonaisuutta.
Voiko rodinoinnin tehdä itse kotona?
Tätä ei suositella missään olosuhteissa. Rodinointi vaatii erikoislaitteita, vahvoja kemikaaleja ja ammattitaitoa. Erityisesti pohjatyön, kuten naarmujen poiston ja kiillotuksen, epäonnistuminen voi pilata lopputuloksen ja jopa vaurioittaa sormusta pysyvästi. Epätasainen pinnoite kuluu nopeasti ja näyttää laikukkaalta.
Miksi uusi valkokultasormukseni kellertää jo muutamassa kuukaudessa?
Nopea kuluminen johtuu yleensä joko poikkeuksellisen kovasta mekaanisesta rasituksesta tai altistumisesta tietyille kemikaaleille. Esimerkiksi jatkuva käsidesin käyttö, uimahallien kloorivesi tai työskentely puhdistusaineiden parissa voi syövyttää pinnoitetta nopeasti. Kyseessä on harvoin valmistusvirhe, vaan seuraus sormuksen käytöstä.